Niin paljon kuin inhoankin riippuvuuttani muista ihmisistä, on totta, että myös minä tarvitsen toisia yksilöitä ympärilleni. Ihmisen persoonan kehitykselle on olennaista olla tekemisissä lajitoverien kanssa, saada heiltä palautetta ohjaamaan kehityksemme mahdollista suuntaa, monien muiden inhojen sivuvaikutusten ohella.

Eräs syy tarpeeseemme kontakteille muihin on saada vastakkaisia näkemyksiä pureskeltavaksemme. Ryhmäpolarisaatio ei nimittäin välttämättä vaadi suurempaa ryhmää toimiakseen. Tarvitaan vain tarpeeksi monta toistoa samankaltaisen näkemyksen todenperäisyydestä, ja tarpeeksi tehokkaasti tekstiä tuottava yksilö saa tunnin aikana tarpeellista useampia vahvistuksia kannalleen.

Tässä kohtaa Ystävän on tarkoitus keskeyttää yksinpuhelu ja saada puhuja kyseenalaistamaan kantansa, vai antaisiko joku puhujan harrastaa tunteitansa kuohuttavaa monologiaan kunnes tällä on liekinheitin kädessä ja hän väijyy sitä ärsyttävää naapuria joka ei tajua ettei neljältä yöllä kuulu laulaa Lady Gagaa umpikännissä mikäli sattuu asumaan kerrostalossa, ja että vielä huonompi idea kutsua puoli jääkiekkojoukkuetta samaan harrastukseen kanssaan, sillä se on suunnattoman raivostuttavaa koska ihmisten pitäisi antaa nukkua öisin, mrrrrärrrr?!

Hyvä, ei minustakaan. Jos kysymys hukkui, se löytyy edellisen kappaleen toisen rivin puolivälistä. Siis. Ryhmäpolarisaation efekti perustuu tarpeettoman ikävien faktojen kaiveluun ensin sanallisesti siten, että se tuottaa jostain syystä mielihyvähormoneja tarinan sankarille. Tämä johtaa yhä suuremman kiksin tavoitteluun, ja säälittävä runkkari puhuja alkaa nauttia omasta seurastaan ja äänestään siinä määrin, että tulos voi olla kohtalokas tarinan jollekin osapuolelle.

Tässä välissä hengästynyt kirjoittaja haluaa tähdentää otteensa olevan täysin objektiivisen tieteellinen, eikä suinkaan perustuvan omakohtaiseen kokemukseen. Sitäpaitsi ne jääkiekkoilijat on jo muuttaneet pois, nykyisin yläkerrassa asuu lapsiperhe. Ei ole helppoa tämä elämä, säälikää minua!

Takaisin aiheeseen. Toisten ihmisten seuran siis on tarkoitus katkaista synkkämielinen monologi, joka useimmiten käsittelee jonkun ihmistyypin vihaamista, ja johtaa negatiivisen mielipiteen kärjistymiseen mittakaavassa, jota flegmaattisempi, vähemmän puhelias yksilö ei saata edes käsittää.

Jos jonkun turhautuneen bloggaajan kirjoitukset tuntuvat kärjistyvän tarpeettoman paljon, älkää tuomitko tätä, vaan tarjotkaa kahvit. Yrittäkää tällöin tilanteen ollessa rauhallisempi perustella todennäköisesti täysin uupuneelle bloggaajalle faktoilla -mukavia puheita unohtamatta- miksi tämän näkemys ihmisistä raivostuttavina, turhina ja univajetta aiheuttavina entiteetteinä olisi väärässä, kun joka ***** fakta tuntuu todistavan päinvastaista.

Luultavasti olen väärässä, mutta KERTOKAA MIKSI MUKA

 

Kiitos. Hyvää yötä.