Pidän tarinoista, joilla on onnellinen loppu. Pidän suklaasta, pidän hyvistä kirjoista. Pidän kauniista luonnosta, ja talven kauneudesta. Pidän teestä. Liptonin vihreä orient-tee on erityisen hyvää.

Minusta on mukavaa keskustella ajattelevien ihmisten kanssa. Minusta on mukavaa nähdä oikeasti hyväntahtoisia ihmisiä, jotka välittävät muista, ja tekevät jotain sitä osoittaakseen. Minusta on ihanaa nähdä perheitä, joiden jäsenet eivät vihaa toisiaan, tai harrasta kieroa valtapeliä.

Oikeudenmukaisuus, rakkaus, pyyteettömyys ja rohkeus ovat niitä asioita, jotka saavat minut itkemään liikutuksesta. Inhoan itkemistä. Näiden asioiden tahriutuminen saa minut itkemään surusta ja vihasta. Inhoan edelleenkin itkemistä.

Itken valitettavan helposti. Useimmiten surusta ja vihasta. Itken kaverin kaverin onnetonta lapsuutta keskellä yötä. Herään silmät punaisina. Kuljen murheellisessa puolikoomassa koko päivän. Toivoen, että voisin auttaa jotenkin. Luen uutisia ja itken niissä näkemääni tuskaa. Toivoen, että kun en kerran osaa auttaa, voisin edes lakata välittämästä.

Haaveilen maailmasta, jossa ihmiset välittäisivät toisistaan. Ja inhoan nykyistä välittämiskulttuuria. Haaveilen maailmasta, jossa autettaisiin tarvitsevia. Ja inhoan suuria auttamistempauksia.

Olen kuullut olevani ristiriitainen ihminen, ja ehkä olenkin sitä. Ehkä on ristiriitaista inhota arvostamieni asioiden halpakopioita. Ehkä on ristiriitaista, etten siedä kuulla puhuttavan pehmeistä arvoista, kun todellisuudessa ajetaan vain omaa positiivista minäkuvaa läpi.

Mutta minä olen ristiriitainen ihminen. Ja inhoan epäjohdonmukaisuutta. Olen nainen, ja inhoan kuukautisia. Elämä on yksi vitullisen iso ristiriita. Pitää vain pärjätä.