Kaikilla mausteilla, räkäisen tiskin takana seisovalle blondille niin karskisti kuin osaan. Ja älä pihtaa majoneesin kanssa. Jätkäporukka ympärilläni remahtaa nauruun. Tosi äijä olo. Pyyhkäisen suutani hihaan. Ruskeat, raudanhajuiset tahrat sekoittuvat suupielen sylkeen. Miten veren kuivuminen voikin kestää näin pitkään?
Blondi katsoo vähän oudosti. Kurtistan kulmiani. Otan vastaan tilaukseni. Avaan käärepaperia. Sadattelen ääneen. Vitun muija. Enkö mä käskenyt sun laittaa sitä vitun majoneesia. Mitä vitun paskaa yrität mulle syöttää. Vittu. Tuntuu tyhmältä. Tarvitaan vaihtelua. Saatana, äyskäisen kun blondi ojentaa minulle hiljaa majoneesipullon. Puristan sen tyhjäksi. Irvistän. Kiitti vitusti.
Muut jätkät räkättävät ympärillä. He tajuavat minua. Niiden puhe ympärillä luo turvallista tunnetta. Kun saa olla porukan johtaja. Ne ovat alaisiani. Minä niiden kunkku. Riippumaton mistään. Vaikka sen blondin irvistelystä. Vittu. Syödään täällä.
Levittäydymme johonkin pöytään. Mahdollisimman keskelle. Viereisessä pöydässä istuu joku vitun mummo. Potkaisen sen tuolia istuessani mahdollisimman leveästi omalleni. Mummo häipyy aika nopeasti. Vitut sille. Haukkaan. Pyyhin majoneesia naamastani. Vittu ku tää on pahaa, huudan blondille. Se muljauttaa silmiään ja supattaa jotain kaverilleen. Kaveri mulkaisee minua pahasti. Irvistän takaisin naama majoneesissa. Ne alkavat nauraa.
Joku jätkistä huutaa homoksi. Katson sitä äkäisesti. Kyllä sun pitäs tietää etten tykkää tollaisesta, kuiskaan sille. Nyt sen naama on valkoisempi kuin minun. Se tietää, mitä on tulossa. Käsken sen tuoda ketsuppia. Se tottelee. Muut eivät huomaa, mutta sen kädet hakkaavat kuin hulluna.
Lähipöydässä istuu joku vitun nuoripari. Juo samasta mukista pilleillä. Pakko vislata. Tyttö on vaan niin vitun ruma. Sellainen turpea possun naama. Kuiskaan jotain jätkille. Ne alkaa huudella kaikkea asiaan liittyvää. Tyttö menee punaiseksi ja katsoo minua. Vihaisesti. Hämmennyn hetkeksi, mutta liityn huutajien kuoroon. Poika katsoo tyttöä ilmeisesti rauhoittavasti. He syövät loppuun ja häipyvät.
Yritän läpsäistä tyttöä perseelle kun se kulkee ohi. Se tarttuu ranteeseeni ja vääntää sitä. Ei sano mitään. Vitun karmivaa. Kaveri tuo jo sen ketsupin. Tuukko illal pelaa, kysyn siltä. Se nyökkää hermostuneena. Ei se kyllä aio tulla. Aina täytyy kaikki tehdä itse.
Puunkäsittelylinjalla on hauskaa. Oppii kaikenlaista uutta. Käytännöllistä. On myös hauskaa opettaa muille. Jotkut oppivat ja saavat nauttia taidoistaan. Jotkut jänkkäävät vastaan. Ja nautinto loppuu lyhyeen. Heiltä. Minulla on hauskaa vieläkin.
Pyydän toisen samanlaisen annoksen. Blondi on häipynyt. Sen kaveri on paikalla. On hiljaa. Katsoo minua. Käskee häipyä. Nopeasti. Minua ei komennella, mut nyt häivyn. En jaksa ton vitun muijan tympeetä naamaa. Se vitun blondi oli sentään paremman näköinen.
Pyyhkäisen majoneesia hihaan. Veritahrat eivät enää näy. Aika palailla takaisin koululle. Käsken porukan seurata perässä. Ja ne tottelevat. Ne tottelevat aina. Se on viisainta. Tänään käytetään sirkkeliä myös loppupäivästä.
Yksi jätkä, joka sitä harjoitteli, kaatui naamalleen sen päälle. Ne turvasysteemit eivät toimineet. Rumaa jälkeä. Joku tyrkkäsi sitä. Vahingossa. Syyllinen ei ole selvillä. Eivätkä ne viitsi etsiäkään. Kaikkea ei tarvitse tietää. Siellä oli vitusti porukkaa.
Yritin itse vetää sitä jätkää pois siitä sirkkelistä. Se oli karua. Mutta jotenkin todella siistiä. Jollain oudolla tavalla. Tajuatko, se rimpuilee siinä käytännössä kuolleena. Mä kiskon sitä jaloista. Porukka kirkuu ympärillä.
Tapahtuman jälkeen paikalle tulee ambulanssi. Tyhmät. Se mitään enää auta. Opettaja kysyy, olenko ok. Nyökkään. Pyyhin verta naamaltani. Nuolaisen vahingossa huuliani. Outo maku. Ei maistu tavalliselta vereltä. Maistuukohan siinä aivot? Pitää kysyä joltain.
Koululla kohta. Kaverit katsoo mua huolissaan. Kuvottaa. Oksennan tiensivuun majoneesia. Kaverit alkaa huutaa. Majoneesin seassa on ihmisen sormi. Hassua. Ne kai luuli sen päätyneen roskikseen.