Joka ilta hän istui tuijottamassa tähtiä, toivoen kai niiden kirkkauden sameisiin silmiinsä muuttavan. Tuntuu lohdulliselta ajatella, että niin kaukaiset silmät saattaisivat hänet nähdä.

 

Kenties hän ei olisikaan enää samea ja näkymätön lähellä oleville silmille.

 

Kenties tähdet sittenkin ovatkin käden ulottuvilta.

 

Kerran hän kurotti parvekkeen kaiteen yli tähteen ylettääkseen.

 

Häntä ei enää löydetty. Vain hiljainen nauru kaikui kerrostalon putkistossa, joku väitti.