Naisen kannalta historia on varsin synkkää tekstiä. Keskiaika oli erityisen karua aikaa, eikä uudella ajalla asema parantunut mitenkään huomattavia määriä. (Valitettavasti naisen aseman historiaa käsittelevä artikkeli Wikipediassa ei käsittele aihettaan erityisen laajamittaisesti, joten lähdeviitteet saattavat jäädä varsin olemattomiksi.) On tahoja, joiden mukaan eurooppalainen nainen on edelleen nyrkin ja hellan väliin kuuluva objekti, jota valtio pakottaa lisääntymään ja meikkaamaan itseään kauniimmaksi, ja tähän kiinnostavaan maailmankuvaan haluaisin nyt paneutua.

 

Raiskaaminen nousee aika ajoin keskustelussa pintaan, milloin jonkun neuvoessa olemaan käyttämättä minihametta öisillä kujilla, milloin jonkun syyttäessä yhteiskuntaa miesten sukupuolisiveellisyyskoulutuksen puutteesta. Sukupuolten tasa-arvoa käsittelevä keskustelu liittyy yhä enemmän queer-keskusteluun, mikä selvästi tarkoittaa naisten olevan sorrettu vähemmistö myös nykypäivänä.

 

Median luomat ulkonäköpaineet ahdistavat ja pakottavat nuoria naisia tunkemaan itseään kahta numeroa liian pieniin vaatteisiin ja pakkelikerroksen alle. Sukupuolistereotyyppiset käsitykset aiheuttavat ns. tissikateutta, mikä voi vaikuttaa kehittyvään itsetuntoon erittäin haitallisella tavalla. Yhteiskunnan mielestä tämä on selvästi ok, ja aiheesta puhuminen on arka tabu.

 

Naistenlehdet syöttävät meille lähestulkoon viktoriaanisia naiskäsityksiä, joiden mukaan naisen tulee olla siveellinen, tiimalasin mallinen ja varakas. Viktoriaanisen aikakauden väitetään loppuneen 1901, mutta hysteriadiagnoosit sekä muut halventavat käsitykset elävät yhä mielissämme.

 

Jokainenhan on koulussa kuullut raskauden edellyttävän naisen orgasmia -kohtuhan ei muuten ole sille kuuluvalla paikalla, vaan vaeltaa ympäri kehoa. Viktoriaanisella ajalla tämä vääristi raiskausoikeudenkäyntejä, sillä mikäli uhri tuli tapahtuneesta raskaaksi, tämä tarkoitti naisen itse asiassa tykänneen raiskauksesta, jolloin tätä ei itse asiassa voida sanoa raiskaukseksi. Tämä yllätysseksi oli siis naisen oma vika, kuten nykyäänkin väitetään.

 

Naisen funktio nykyäänkin on valmistautua olemaan aviomiehen ilo, ja on miesten syytä, että lehdissä, joiden lukija- ja tekijäkunta koostuu pääasiassa naisista, kerrotaan vinkkejä miehen saamiseksi. Perinteistä ydinperhemallia tungetaan väkisin kurkuistamme alas, ja kaikkia sorretaan.

 

On sinänsä yllättävää, ettei meitä pakoteta nykyäänkin käyttämään burkhaa, kuten keskiajalla tapahtui (tätä ei saa kyseenalaistaa!). Nainen kun on niin heikko ja sorrettu asemassaan, vaikka ansaitsisi ja kykenisi olemaan vahva ja subjekti omassa tarinassaan. Jostain syystä nainen ei tätä kuitenkaan tee, mistä voimme luonnollisesti syyttää konservatiivista yhteiskuntaamme.

 

Ja tämän konservatiivisuuden takia en edes uskalla laittaa tätä tekstiä läksyn palautukseen, vaan kirjoitan jotain vähemmän tabua.

 

Tai sitten tämä teksti on vain huono.