Väki on kuohuksissaan. Monta dramaattista oikeudenkäyntiä on ihmiskunta nähnyt, mutta viimein on se kaikkein suurin edessä. Ihmiskunta on haastanut Jumalan oikeudenkäyntiin kanssaan.

Saatana, loukattu osapuoli, tuijottaa tyhjyyteen synkkä ilme kasvoillaan. Vihdoinkin hänen on aika saada oikeutta. Väki yleisön puolella yrittää arvuutella mielialoja ja lopputulosta. Hurjapäisimmät lyövät vetoa oikeudenkäynnin lopullisen tuloksen puolesta.

Syytetty seisoo ihmishahmon ottaneena katseiden edessä. Katse on murheellinen, kasvot kalpeat. Kuuluu kuiskauksia, ja yleisön katseet ovat uteliaita. Joidenkin ilmeet kuvastavat pettymystä, joidenkin puhdasta järkytystä. Kaikkia yhdistää yleinen hämmennys. Reportterit ovat innoissaan, ja koko ihmisyleisön kesken kuiskitaan siitä, ettei kaikki yleisö ole näkyvää.

Tuomari ryhdistäytyy penkissä, valamiehistö tuijottaa papereitaan tärkeän näköisenä. Ovet suljetaan. Saatanan vieressä istuu syyttäjä, nuori mies, jonka olemuksesta tulee mieleen taiteilija. Kirkkaansiniset silmät hehkuvat varjojen ympäröimänä. Ennakkosuosikki. Älykäs nuori mies, jonka tehtävänä on haastaa  itseään kunikaaksi nimittävä epäoikeudenmukainen Jumala.

Liian pitkään on kaiken maailman epäoikeudenmukaisuuksista vaiettu, liian moni asia on ollut tabu. Nyt vihdoin saadaan pyhyys maan tasalle ja oikeus voittaa.

Vihdoin on ihminen uskaltanut astua ylös maasta ja todistaa olevansa enemmän kuin kosmisen pelin nappula. Ja Saatanalla on mahdollisuus puolustautua julkisesti häntä sortanutta vastaan.

Sali hiljenee. Vain muutama yskähdys kuuluu tukahdutettuna jostain salin kolkasta. Nuori mies nousee seisomaan. Tuomari nyökkää hyväksyvästi nuorelle, palavasilmäiselle intellektuellille.

Istunto julistetaan alkaneeksi. Tallennuslaitteet surisevat, ja salamavalot räpsyvät, joskin kunnioittavan harvassa tahdissa. Onhan salissa isoja vieraita. Vaikka ihmisiltähän nuo näyttävät.

Ulkonäkö pettää, höpisee vanha kansa silloin tällöin. Joten parasta vain uskoa tosiasioiden olevan sitä, miltä ne näyttävät olevan. Nykypolvi tietää, että on parempi uskoa näkyviin faktoihin kuin niinkään uskomuksiin ja perimätietoon.

Nuori mies aloittaa puheensa. Esittäytyy. Eric A.Defender on hänen nimensä. Yleisö tuntee ylpeyttä. Onhan Defender heidän sukuaan. Ainakin lajiaan. Ja ellei muuta, niin ainakin samaa mieltä heidän kanssaan tässä oikeudenkäynnissä. Puolustaja puolustamassa sorrettuja.

Defender selittää monille tutun Teodikea-ongelman. Jos kaikki täällä nähtävä on Jumalan kädenjälkeä, kuinka on mahdollista vaatia ihmisiä tilille teoistaan? Eikö Kaikkivaltias itse ole vastuussa kaikesta, mitä hallitsee?

Tässä välissä yleisöstä joku huudahtaa väliin Defenderille tämän argumentin olevan pätemätön, sillä mikäli vastuu kaikesta on jo Luojalla, mitä valittamista Defenderillä on asiaan. Kommentoija vaikenee ennen kuin hänen identiteettinsä ehtii käydä ilmi. Syytetty näyttää yhä surulliselta, ehkä vielä surullisemmalta kuin ennen.

Joku yleisöstä yrittää valittaa kommentoijalle, mutta kunnianarvoisa tuomari on päättänyt antaa Defenderin puhua rauhassa. Mies nyökkää jokin kiitollisuudentapainen silmissään.

Kun saliin saadaan rauha, Defender jatkaa. Mikäli Kaikkivaltiaan kädenjälki ei Häntä itseään tyydytä,  onko Hän kunnioittamisen arvoinen Luoja? Miten Hän voi vaatia kunnioitusta iihmisiltä ollessaan sellainen kuin on? Epäonnistunut taiteilija, joka meuhkaa kättensä töiden epäonnistuessa.

Salissa kohisee. Kaikkien katseet kääntyvät loputtoman murheellisiin kasvoihin syytetynpenkillä. Kaikki odottavat vastausta. Yleisössä joku pyytää puheenvuoroa. Puhuja on vanhenpi mies. Nimeään hän ei kerro.

Yksi sana. Tahdonvapaus. Miehen ääni hukkuu yleisön raivokkaisiin vastahuutoihin. Tässä taas yritetään palauttaa vastuu pois syylliseltä. Kuin naista syyttäisi raiskatuksi tulemisesta. Pysyisit edes asiassa, uskovainen. Vaikka olette kaikki kyllä ihan samanlaisia. Jumalan selän taakse piiloudutte vain halutessanne tehdä pahaa.

Tuomari yrittää tuoda saliin järjestystä. Defender näyttää kiusaantuneelta. Saatana hymyilee peitettyä hymyä. Yleisön seassa vallitsee kaaos. Vain syytetty, syyttäjä, kantaja ja pian jopa tuomari seuraavat tilannetta turhautuneen hiljaisina.

"Kaikkivaltias on turhan lepsu ja antaa liikaa anteeksi. Heti kun joku silmiä vähån vetistää, hän antaa tälle lastenmurhaamisen anteeksi. Mutta hyvän elämän elänyt, kiltti täti joutuu Helvettiin vain, ellei usko. Miten Jumala päästää tekopyhyyden läpi?" joku raivoaa muita kovempaa yleisön seasta. Defender puree huultaan.

"Ketään ei lähetetä Helvettiin, sinne meno on oma päätös", aiemmin puhunut vanha mies jyrisee. "Helvetti on ero Jumalasta ja Jumalan ulkopuolella on vain Saatana -ja Helvetti!"

Defender luo jäätävän katseen yleisöön ja lyö pöytää nyrkillään. Sali hiljenee. Saatana oikaisee asentonsa -kuvastuiko hänen ilmestään pettymys? 

"Arvoisa yleisö. Pyytäisin oikeudenkäynnin jättämistä meille. Mutta mitä teihin, hyvä herra, tulee, mikäli Luoja on kaiken alku, voiko mikään olla hänen ulkopuolellaan? Siitä tässä istunnossa on kyse. Voiko Paha olla Jumalan ulkopuolinen? Eikö Helvettikin silloin ole osa Häntä?" Defender katsoo vanhaa miestä silmiin. Tämä aukaisee suunsa ja vaikenee.

"Täten haluaisin mainita, että olen omasta puolestani valmis kuulemaan teitäkin, hyvä yleisö, mutta tilanteen arvokkuuden säilymiseksi toivon, että puheenvuoroja pyydettäisiin erikseen. Ja toivoisin lisäksi kommenttien koskevan varsinaista asiaa. On luonnollista, että tunteet kuumenevat tämän aiheen äärellä, mutta  olisi silti hyvä pyrkiä..."

Joku alkaa taas huutaa. "Kyllä sun pyrkimykset tiedetään, kloppi! Jumalanpilkkaaja sinä olet! Etkö ole kuullut sellaisten menevän helvettiin? Pyhä Kirja sanoo aivan selvästi..."

"Turpa kii uskovainen!" kuuluu monista kurkuista. Saatana hymyilee. Defender karahtaa punaiseksi. Jäänsiniset silmät salamoivat.

"Voisimmeko pyrkiä pitäytymään järkiargumentoinnissa?" Defender karjaisee. Äskeinen Uskovainen nousee seisomaan ja selittää, miten Defender voi Helvetissä pohtia järkiargumenttejaan ystävänsä Saatanan kanssa palaessaan. Huonosti käy tuollaisille...väkijoukko mölisee Uskovaisen hiljaiseksi.

"Entä naisen asema Raamatussa?" nuori silmälasipäinen nainen huutaa vuorostaan väkijoukon yli. Uskovaisena tunnettu mies alkaa nauraa. Hänet vaiennetaan. Monet äänet taas alkavat toistaa tytön kysymystä.

Defender kääntää katseensa syytettyyn, joka vastaa katseeseen pohjattoman surullisena. Yleisöstä kuuluu käreä naisen ääni. Hän pyytää puheenvuoroa. Äsken huutanut joukko näyttää hieman nololta. Tuomari nyökkää tyytyväisenä hymyillen.

"Anteeksi, nuori neiti. Haluaisin sanoa jotain naisen asemasta. Papin vaimon ominaisuudessa. (Hymähdyksiä yleisön puolelta. Tuomari pyytää rouvaa ilmaisemaan asiansa lyhyesti.) Papin paikka seurakunnassa on vastuullinen asema. (Eivätkö naiset voi kantaa vastuuta, joku kysyy. Rouva jatkaa kasvot punaisena siitä, mihin jäi.) Sotapäällikön asema. Ensimmäisenä tulen kohteena. Ensimmäinen, jota vihataan. Koen miehen pappisaseman tarkoitus olevan suojata naisia tältä vihalta."

Nuori nainen hymyilee ivallisesti. "Mutta miehen kohdistama viha on siis eri asia, vai?" Yleisö osoittaa suosiotaan.

"Minun mieheni on kohdellut minua kunnioittavasti, ja hän sentään pappina tuntee Raamatun..." Buuauksia.

"Millainen mies uskoo kirjaa, jossa sanotaan punahiuksisia sieluttomiksi?" joku sanoo runsaan suosion saattamana. Defender edessä pyytää saada puhua. Lupa myönnetään, melu vaimenee siedettävälle tasolle.

"Jotta argumenttimme osuisivat kohteeseensa, on syytä erottaa ns. Pyhä Kirja kansanperinteestä. Punahiuksisia koskeva kommentti kuuluu jälkimmäiseen." Yleisö huokailee harmistuneena. Tarvitseeko kaikkea nyt selittää. Naurua. Saatana hymyilee yhä.

"Ja haluaisin myös muistuttaa kehotuksesta pyytää puheenvuoroja," Defender lisää kuivasti. Oikeudenkäyntiä seuraava yleisö ei ota tilannetta tosissaan. Lehdistö on ainoa loppumattoman tarkka osapuoli, ellei Saatanaa lasketa. Tuomari alkaa -syystäkin- näyttää kyllästyneeltä. Syytetty istuu hiljaa ja murheellisena. Defender ei ole varma, johtuuko se siitä, että Hän on jutussa syytetty. Jotenkin suru tuntuu kohdistuvan yleisöön. Defender katsoo asiakastaan. Tämä on tyyni, jopa hyväntuulinen.

Yleisön puolella keskustelu käy vilkkaaksi. Defender on ollut omissa ajatuksissaan jo pitkän aikaa.  Keskittyminen alkaa hajota. Pitää skarpata. Nyt keskustelu vaikuttaisi koskevan Jumalaa persoonana. Defender otta kasvoilleen päättäväisen ilmeen. Predestinaatio, puhu predestinaatiosta, hän muistuttaa itseään.

"Pyydän puheenvuoroa. (Myönnetty, ilmoittaa tuomari.) Ongelman ydin on ykseys. Ja siten ennaltamääräytyminen. Mikäli Jumala on osallisena kaikkeen (Tahdonvapaus, joku huutaa.), eikö kaikki siis ole Hänen tiedossaan? Eik Hän ole silloin se, joka tietää, mitä tekee? (Tyhmää, Eric, alat toistaa itseäsi, hän toteaa.) Jos Hän päättää..."

Yleisö riehantuu. Diktaattori, diktaattori, he huutavat. Saatanan hymy syvenee. Defender alkaa tutkia asiakkaansa kasvoja. Piirteet ovat miellyttävät, kuten ihmishahmon ottaneelta henkiolennolta voisi odottaakin. Vaaleat hiukset kehystävät kaunispiirteisiä kasvoja. Silmät ovat ruskeat, ehkä hieman punaiseen vivahtavat. Defender hymähtää itsekseen. Sopivaa. Yhtäkkiä hän huomaa punaisten silmien tuijottavan takaisin. Syvälle. Tutkivina. Hymyillen. 

Defender kääntää katseensa pois. Silmät tuntuvat hänen takaraivossaankin. Onko hän tulossa taikauskoiseksi? Häntä melkein naurattaa sisäisesti. Tässä hän istuu penkissä itse Saatanan vieressä ja pohtii, onko taikauskoinen. Ryhdistäydy, Defender.

Se on vaikeaa, ihan kuin joku muu kävisi sotaa hänen päässään. Hän vilkaisee epäluuloisesti syytetyn penkille. Yritetäänkö häntä manipuloida? Kuka?

Yleisön meteli pyörryttää. Ensimmäistä kertaa Defender todella miettii, onko tilanne täysin hänen hallussaan. Meteli voimistuu. Salin järjestyksenvalvojat käyvät jo rauhattomiksi. Ilmassa lentelee solvauksia. Defender terästäytyy.

"Häpeän teitä! Miten voittekin käyttäytyä noin! Tämä tilanne on ennennäkemätön, ja te meuhkaatte kuin alakoululaiset kesäleirillä. (Tuomari nyökkää toiveikkaana) Tarkoitus on selvittää Totuus, eikä kilpailla pahimman solvauksen keksimisestä!" Tällä kertaa Defender huutaa. Saatana näyttää kannustavalta ja pyytää puheenvuoroa. Tuomari nyökkää, ehkä hieman hermostuneena.

"Arvon nuoriherra Defender on aivan oikeassa. Miten voisi Oikeus toteutua, jos Totuutta ei kuunnella? (Defender on havaitsevinaan pilkallisen hymyn kohdistuvan syylliseen, muttei ole varma) Pyydän kaikkia keskittymään tiukasti, jotta Totuus tulisi ilmi. Mikäli sellainen on olemassa, se löytyy paremmin, ellei sitä peitetä turhaan meteliin.

Ja on toki pidettävä mielessä, ettei Totuuden ykseys ole aina niin selvää. Kuten te, ystävät, itse tapaatte sanoa, kaikki ei ole mustaa ja valkoista. Harmaan sävyä ei kuitenkaan näe alta, mikäli maailman maalaa shakkilaudaksi."

Yleisö on kuunnellut kuin lumottuna. Kuka olisi aavistanut Pahuuden Isänä tunnetun voivan olla näin viisas ja sovitteleva? Hänhän käytännöllisesti katsoen puolusti vihollistaan. Eihän sillä voinut olla mitään tekemistä Raamatussa kuvaillun hirviön kanssa. Eikä hänellä ole sarviakaan.

Defenderkin on yllättynyt asiakkaansa kauniista, pehmeästä äänestä, ja on hetken ajan valmis huutamaan aamenta -muiden mukana. Mutta kriittisyys saa hänet vilkaisemaan Saatanaa uudestaan. Jokin kertoo hänelle tilanteen menevän liian hyvin. Saatanan tekemä vaikutus yleisöön on liian miellyttävä.

Onko Saatana sitä, mitä väittää olevansa? Kuka hän on? Defender voi pahoin. Joku kirkuu. Yleisö. Yleisö kirkuu. Aikaisemmin esittäytynyt Uskovainen on saanut jostain aseen. Ampunut yhden vartijan. Julkisen median edustajat harkitsevat pakoa. Salissa on kaaos. Saatana näyttää asiaankuuluvan järkyttyneeltä. Defenderiä epäilyttää.

Riidan osapuolet eivät ole sitä, miltä näyttävät. Yleisö ei ole sitä, miltä näyttää.

Syytetty näyttää ulkopuoliselta. Hän ei ole osa yleisöä. Hän ei tunnu olevan edes osa riitaa. Hän ei näytä olevan osa maailmaa. Defender katsoo vastentahtoisesti Saatanaa. Tämä tuntuu sopeutuvan maailmaan. Yleisöön. Kaaokseen.

Syytetty on kovin arkisen oloinen. Vaikea uskoa, että Hän olisi tämän kaiken luoja. Mutta kuka täällä näyttää siltä, mitä on?

Defender katsoo syytettyä. Kuka Hän oikein on?

Syytetty nousee seisomaan. Kukaan ei kiinnitä huomiota Häneen. Syytetty käy koko salin läpi katseellaan. Mikäli Saatanan katse oli tuntunut läpitunkevalta... Hän kävelee ovelle. Hitain, varmoin askelin. Kukaan ei estä. Ei katso takaisin. Paitsi Defender. Saatana ei katso suoraan, mutta Defender tietää hänen huomionsa olevan Syytetyssä. Pilkallinen hymy kirkastaa hetkeksi kauniit kasvot.

Salin ovi sulkeutuu. Saatana nousee seisomaan ja huutaa syytetyn häipyneen. Yleisö riehaantuu. Defender kuulee kirkunaa. Vihlovaa. Saatana kehottaa antamaan toisen mahdollisuuden  kaikille. Yleisö ulvoo riemusta. Saatana puolustaa raukkamaista Jumalaa, joka lähti kohdatessaan totuuden. Luotu päihitti Luojan. Median edustajat hikoilevat innoissaan. Linssit huurtuvat.

Defender juoksee vielä avoimesta ovesta ulos. Hän tarvitsee happea. Yleisö saa hänet tuntemaan tarvetta itkeä. Tapahtumat eivät edenneet kuten piti. Tulos on pelkkä kaaos, eikä ketään kiinnostanut kuunnella järkeä. Rationaalista puhetta. Saatana voitti jutun. Moraalinen voittaja. Defender irvistää.

Kukaan ei ole sitä, miltä näyttää. Mutta kuka Hän on? Kuka poistui huoneesta?