http://yle.fi/uutiset/mediatutkija_hehkuttaa_somessa_leviavia_hyvan_mielen_uutisia_ne_ovat_terapiaa_kyynistyneille_ihmisille/7690072

 

Artikkelin sisältö omin sanoin muotoiltuna on kutakuinkin hehkutusta kissavideoiden välttämättömyydestä some-paratiisin säilymisen kannalta. Jo itse otsikko ikäänkuin pakotti minut tämän artikkelin kirjoittamaan, yrittäkää ymmärtää.

Artikkeli itsessään sisältää varsin vähän tietoa kyynisyydestä asenteena, joten on suorastaan kansalaisvelvollisuus taas luennoida tästä kauniista ilmiöstä. Kauniista mutta aliarvostetusta.

Kyynisyyden alkuperää harvemmin halutaan todella tietää. Sitä koskevat virkkeet ovat joko toteaavia, pinnallisen deskriptiivisiä "Oletpa kyyninen"-lauseita, ja kysymys "Miksi olet noin kyyninen?" on puhtaasti retorinen, ja puhuja vaihtaa hyvin nopeasti aihetta. Äärimmäisen harvoin lähdetään analysoimaan ilmiön syytä, ja silloinkin freudilainen "ankea lapsuus" on laajin mahdollinen selitys asialle.

Kyynisyyden haittavaikutuksia toki analysoidaan paljonkin. Paljon löytyy tietoa tavoista päästä eroon tästä ominaisuudesta. Syy päästä siitä eroon on "itseään ruokkiva negatiivisuus tappaa yksilön kyvyn nähdä itsensä ja elämä merkityksellisenä, ja siten positiivisuus kärsii". Vanhalla suomen kielellä ilmaistuna "vitutus kasvaa". Moderni muotoilu "se nyt vaan on ikävää" lienee kuitenkin paras tässä kontekstissa, jotta tekin ymmärtäisitte, mistä puhun.

Tapa päästä eroon siitä on alkaa ajatella positiivisesti. Katsoa kisaavideoita ja unohtaa uutiset -uohtaa todellisuus. Itse voisin kysyä, minkä arvoista on todellisuuspaosta syntyvä onnellisuus?

Kyynisyyden alkuperän freudilaisessa selityksessä itse asiassa on järkeä. Ankea lapsuus ei ole niinkään kaukaa haettua termi. Valitettavasti sanan "ankea" merkitys on päässyt hukkumaan. "Ankea" voidaan myös vääntää muotoon "koruton". Koruttomuus lienee selvä asia. Tarpeeton kauneus ja kimallus pois riisuttuna, asian kohtaaminen sen kaunistelemattomassa muodossa.

Hienompi sana "realismi". Kyynisyys nousee realismista. Realistisuus puolestaan nousee kohtaamisesta tosiasioiden kanssa. Kyynisyys on siis todenmukaisen maailmankuvan stoalaista hyväksymistä. Maailmaa hallitsevien lakien ymmärtämistä ja hahmottamista.

Mikäli yksilö on lapsuudessaan kohdannut todellisuuden liian suoraan, ilmiötä kutsutaan "ankeaksi lapsuudeksi". Tällainen lapsuus johtaa usein -monien mielestä liian usein- kyyniseen maailmankuvaan, jossa yksilö oppii ymmärtämään kultareunuksen olevan typerä yritys kiertää se karu totuus, että kohta kastuu takki.

Joskus kyynisyys voi johtaa nihilismin, mitä en itsekään pidä toivottavana. Kyynikko ymmärtää ulkona satavan. Otsa kroonisessa kurtussa hän kaivaa esille sadevarusteet ja lähtee ulos kun on pakko.

Nihilisti ymmärtää ulkona satavan. Hän joko jättää sadevarusteet sisälle ja vilustuu, tai jää kotiin todeten töihin menemisen olevan turhuutta. Tällöin seuraus on käytännössä sama kuin optimismilla. Optimisti parhaassa tapauksessa palaa kotiin hakemaan lisävarusteita heti huomatessaan, ettei iloinen hymy saanutkaan sadetta loppumaan. Huonommassa tapauksessa taas...niin.

Takaisin yle.fi:n artikkeliin. Kissavideoiden todella voidaan katsoa olevan terapeuttisia kyynistyneille kansalaisille.

Useimmat terapiat perustuvat ongelman ymmärtämiseen. Valaistumiseen siitä, että elämänasenteelle onkin syy, tässä tapauksessa kissavideoiden järjettömän suuri tarjonta ja kysyntä. Taju kausaliteetista ja asioiden loogisuudesta.

Seuraava askel onnellisuuteen on itsensä ja ajatustensa hyväksyminen. Oman identiteetin tukeminen ja negatiivisen asenteen hylkääminen. Kun ymmärtää tunteittensa olevan luonnollisia ja realismintajusta syntyneitä, lakkaa tuntemasta huonoa omaatuntoa asiasta.

Vaikka psykologian piirissä muuten aletaankin helposti puhua oman asenteen syiden selvittämisestä ja itsensö hyväksymisestä sellaisena kuin on, kyynisyyttä käsitellessä tämä unohdetaan täysin. Kyynisyys on syylä, joka tulee poistaa.

Siispä vetoan teihin, toverit!

Vaikka ette itse kyynisyyttä ja sen kauneutta koskaan kykenisi ymmärtämään, opetelkaa hyväksymään se osana -ja jos saan sanoa, vieläpä varsin perustavana osana- kulttuuriamme. Opetelkaa suhtautumaan uudelleen siihen, älkää pyrkikö vain sen karsimiseen!

Kyynikon onnellisuuden tiellä on vain lajitoverien suvaitematon asenne. Ja sitäpaitsi, MIKSI IHMEESSÄ KAIKKIEN YLIPÄÄNSÄ PITÄISI OLLA ONNELLISIA PERKELE?!!

Siispä. Sanokaa "EI" yksipuoliselle kulttuurille! Sanokaa "EI" hienovaraisellekin diskriminaatiolle! Sanokaa "EI" vihapuheelle!

Kuka hullu tämän jaksoi loppuun asti lukea..?