Hei.

Halusin vain kertoa tuntevani surua ranskalaisen Charlie Hebdon toimitukseen tehdyn terrori-iskun tähden. Siitä, miten jonkun mielipiteet voidaan niin kieroon vääntää, että sen seurauksena päädytään "korkeamman päämäärän" nimissä tappamaan. Asiasta on kyllä käyty keskustelua.

Uutisen järkyttävyyden syy lienee siinä, miten läheltä omaa nahkaamme se liippaa. Länsimaisen sananvapauden loukkaus sen brutaaleimmassa muodossa -asein tehtynä. Me kaikki olemme Charlie. Tunnemme tuskan itsessämme.

Vapaa-ajattelijat ovatkin jo huomanneet tarttua meidän sisäiseen Charlieemme, ja muistuttaneet meidän valtiomme tuomitsevan jumalanpilkan ja uskonrauhan rikkomisen. Lainsäädäntö karkottaisi Charlien luotaan. Charlieta kritisoitaisiin, vaikka näennäisesti sananvapaus onkin meille pyhää. Asia vaatii muutosta.

Kotimaiset pilapiirtäjät saivatkin tilaisuuden päteä kampanjalla sananvapauden puolesta. Yhtäkkiä kaikki pelkäävät puolestaan mutta uhmaavat urheasti avointa uhkaa. Kyynel tirahtaa silmäkulmaan. Urheaa. Kaunista.

Monet ovat muistaneet mainita, miten koko muslimikuntaa ei pitäisi islamistien kautta leimata. Sellainen mustamaalaaminen on rasistista ja törkeää. Barbaarista. Terrorismin takana ei ole Allah. Ei Koraani.

Taustalla on aivopesu, jolla muutaman yksilön mieleen on iskostettu käsitys koston tärkeydestä. Ei Allahin, vaan koston. Nämä islamistiuskovat ovat pelinappuloita, joiden käyttämisellä ennen kaikkea haettanee "oman kansan" piiristä kunnioitusta. Katsokaa. Näin He tekevät. Katsokaa. Näin Heille tehdään.

Muutamat mielivaltaiset johtajat haluavat ehdotonta valtaa omissa piireissään. Eräs henkisen vallan saamisen hyväksi havaittu tapa on tehdä marttyyrejä. Jollaisina iskun tehneet miehet tullaan kuvaamaan, jahka iskun tekijöistä viimeinen on jäänyt kiinni.

Tätä tilannetta miettiessä nousee mieleen pari kysymystä. Millä lailla olisi mahdollista pysäyttää terrorismin käyttö keinona saada huomiota? Sillä sehän siinä tarkoitus on. Kasvattaa asemaansa oman kansan silmissä, ja siinä sivussa maailman silmissä.

Charlie-kampanjan eräs paremmista puolista on huomion vetäminen pois iskun tekijöistä. Touhu muuttuu vähemmän palkitsevaksi, kun tavoiteltu tulos ei toteudu.

Kampanjoinnin tarkoituksen kääntäminen koskemaan sananvapautta taas on mielestäni hieman harhaanjohtavaa. Vapaa-ajattelijoiden puuttuminen lainsäädäntöön on lähinnä naurettavaa. Iskun takana ei ollut Ranskan lainsäädäntö. Eikä Suomen lainsäädäntö tue (tietääkseni) terrorismia. Eikä itse asiassa edes suosikkisyyllinen, uskonto.

Terrorismi on uskonnnon väärinkäytön seuraus. Kun todellinen ongelma on päättäjien mielivalta, ja uskonto väline sen toteuttamiseen, itse Allahiin osuva pilkka -menee ohi. Loukkaa lähinnä niitä Maltillisia Uskovia, niitä hyviä tyyppejä. Terrorismia harjoittavat taas saavat Allahista marttyyrin itsellen, uuden keinon lietsoa vihaa jihadistien keskuuteen.

Sananvapaudellakin muuten voi olla rooli väärinkäytössä. Kun Sananvapaus valjastetaan kansankiihottamiseen, se saa nimen Vihapuhe. On muuten melko vanha keksintö. Luultavasti yhtä vanha kuin uskonto.

Satiiri on hieno keino tuoda epäkohtia ilmi, eikä sitä missään tapauksessa saa kieltää. Eikä terrorismin pelko saa meidän sananvapauttamme rajoittaa. Mutta Charlien muistolle, #AlasTerrorismi!

Minä olen ihan vain Salla. Enkä halua tukea terrorismin kylväjien päämääriä.