Juu eli onnittelut päivän sankareille, tuoreille ylioppilaille. Hatunnosto myös opettajakunnalle, joka puolivuotisesta toiseen jaksaa näyttää innostuneelta juhlista.

Nyt muutama ylevä sana teille, arvon oppineet.

Tämä päivä on teidän, ja epäilemättä sen itsekin tiedätte. Olette pitkän uurastuksen ja rikkaan tuntemuksien skaalan kokemisen seurauksena tänään saaneet hurmaavan valkolakin painaa laitetuille kutreillenne ja poseerata itsenne uuvuksiin kameroiden edessä.

Ylpeät sukulaiset ovat kyselleet suunnitelmianne sekä -natürlich- saamienne ällien määrää. Viimeksi mainittuun kysymykseen on arvoisa Aulis Tuuna antanut hienon vastausmallin, tai ainakin oli minun nuoruudessani (the hee he hee he hee) sen ryhmälleni jakanut.

Tänään olette onnellisia saavutuksistanne, ja täynnä unelmia. Unelmia tulevaisuudesta, maailman parantamisesta ja tänään kuultua rehtorin puhetta lyhyemmistä puheista. Olkaa ylpeitä siitä, mitä olette tavoittaneet. Se menee kyllä ohi.

Huomisaamuna moni epäilemättä havahtuu todellisuuteen, jossa ylevän valkolakin otsaan painama rantu kummittelee peilikuvassa perusteellisesti juhlitun yön jäljiltä ja saadut lahjat pitäisi sijoittaa jonnekin päin kämppää. Unelmat vaihtelevat, mutta hyvin todennäköisesti maailman muuttaminen tuntuu hieman eilisen baarissa karaokelavalla koetun valaistumisen aikaista tunnetta vaikeammalta.

Oikeasti. Paljon onnea kaikille vastavalmistuneille, kaiken tänään kokemanne arvostuksen olette ansainneet. Ootte parhaita.

Onnea jatkoon, kaikesta selviää kun vaan jaksaa yrittää.

Lopuksi muistuttaisin, että vaikka on kivaa olla tuore valkolakkipää, joskus myös vanhassa vara parempi :D