Välini rakastajaani Friedich Nietzscheen menivät poikki otsikossa mainitun kuolemansynnin takia. Koin rakkaani olevan munaton paska hänen teksteissään näkyneiden ristiriitaisuuksien vuoksi. Miten joku voi puhua yhtä aikaa rakkaudesta, kuitenkin väittäen ihmisten olevan ääliöitä. Kuinka hän saattoi olla niin moraaliton, että yhdisti ihmisvihan kauneuden pehmeiden arvojen höttöiseen tyhjyyteen.

Nyt olemme taas yhdessä. Jouduin esittämään rakkaalleni kauniin anteeksipyynnön, jonka sisällön yritän nyt teille selittää. Olenhan teitäkin syyttänyt tekopyhyydestä ja kaksinaismoraalisuudesta. Toivon teidän saavan jotain sairasta tyydytystä tunnustuksestani.

Aivan oikein. En ole teitä parempi, vaikka innokkaasti tyhmyyttänne ominaispiirteitänne moitinkin. Totuus on, että minäkin olen kaksinaamainen paska. (Nyt saa taputtaa)

Minua suututtaa, kun lajitoverini esittävät tekopyhästi välittävänsä muista, kuitenkin heistä vain hyötyä etsien. Lukija allekirjoittanee tällaisen olevan hyvin tuomittavaa käytöstä. Ja nyt saa tuomita kirjoittajaa.

Olen havainnut tekeväni samaa. Yritän vaikuttaa siltä, etten välittäisi, kuin tunteettomasti voisin arvostella teitä heikkoja tunteellisia, sentimentaalisia eliöitä. Kuin minua ei oikeasti kiinnostaisi muu kuin kritisoinnistanne saamani sadistinen nautinto.

Jotkut teistä ovatkin tarpeeksi hyväuskoisia, jotta pikku esitykseni olisikin teihin täydestä mennyt. Pyydän, jos olet näitä onnekkaita, älä anna maailmasi murtua, ja lopeta lukeminen tähän. Kyyneleet silmissä anon, älä lue tätä loppuun.

Mikäli sisäinen masokistisi kehotti jatkamaan, vastuu on itselläsi.

Oikeasti en vihaisi ihmiskuntaa ollenkaan, jos sen moittimisen tuottama nautinto olisi minulle itseisarvo. Jos en välittäisi, vain nauraisin sydämellisesti tyhmyydellenne, kuten jotkut olettavatkin minun tekevän.

Mutta ei. Surullinen totuus on, että ihmisten tyhmyyden aiheuttama paha maailmassa sattuu minuun. Vie yöuneni. Häpeän heikkouttani, kun myönnän ylevän ihmisvihani olevan pelkkä kulissi, joka suojelee höttöistä, pehmeää sisintäni, joka kokee kaksinaamaisuuden olevan ongelma.

Rakkaani Friedrich syyllistyi vain samaan kuin minä, epätoivoisena yrityksenään käyttää Zarathustraa äänitorvenaan rakkauden puolesta. Ulkoistamalla ihmisen luontaisen heikkouden keksittyyn profeettaan.

Parisuhdekonsulttini S. I. sai minut tajuamaan, että Friedrichissä vihasin omaa heikkouttani. Tämä sai minut sopimaan välit jo 114 vuotta sitten kuolleen rakkaani kanssa. Hän oli ainoa, joka ymmärsi tapani ilmaista maailmantuskaani.

Jälkihuomautus. Olen sanonut vihaavani teitä, koska välitän teistä. Älkää olettako sen tarkoittavan, etten vihaisi teitä. Se tarkoittaa vain, että vihalleni on syy. Heikkous.

Ette sitten kuulleet tätä minulta.