http://www.cracked.com/article_irned-as-setn-modern-america.html

Lukekaa artikkeli linkin takana, jos haluatte allekirjoittaneen raapustuksesta mitään selvää saada. Mitään vastuuta en lukijoiden mielenterveydestä jaksa kantaa. Koko maailma jo valmiiksi harteilla, en todellakaan jaksa teitä.

American dream. Länsimainen sivistys. Ihmisarvo. Vapaus, veljeys ja tasa-arvo. Niin vähän kuin Schopenhaueria ihmisenä ihailenkin, linkkiä lukiessani päädyin tulokseen, ettei elämässä voi hirveästi mieltä olla kun tuollaista tapahtuu.

Myötätunto. Pehmeät arvot. Inhimillisyys. Halu auttaa. Suomeksi, päivittelyä. Voi sentään kun asiat menevät ikävästi. Kylläpä tekee pahaa. Ai että.

En tiedä, saiko minut oksentamaan tarinan julmuus, vai se tosiasia, että parhaillani itsekin tyydyn päivittelemään. Analysoimaan nuoren naisen suhtautumista omaan tarinaansa.

Toki tarvitaan niitä, jotka analysoivat tilannetta, jotta tiedettäisiin, mitä sille voi tehdä. Mutta päivittelystä ei tapaa liiemmin olla hyötyä, kun tällaista tapahtuu ympärillä.

Artikkeli aloitettiin toteamalla ihmiskauppaan liitettyjen mielikuvien sijoittuvan jonnekin kaukoidän puskiin, piiloon katseilta. Kyllä, sielläkin tapahtuu vastaavaa. Valitettavan totta.

Kuitenkin, nimimerkki Jane on amerikkalainen. Jossain pikkukylässä, jollaisissa asukkaat tapaavat olla hyvin selvillä toistensa elämästä. Tietävät, mitä naapurin kauppakuitissa lukee. Keitä naapurin luona käy kylässä.

Kylän poliisihan tiesi Janen vanhempien touhusta. Sai heiltä huumeita. Opettajat kuulivat tästä, Jane kun meni lipsauttamaan koulussa opettajan kuullen. Ongelma käsiteltiin soittamalla kotiin ja kysymällä, mitä tyttö mahtoi tarkoittaa hauskanpidolla setien kanssa. Äiti totesi tytöllä olevan vilkas mielikuvitus. Asian käsittely jatkui kotona vain sen verran, että Janelle selvitettiin -havainnollistamalla- tällaisten lipsahdusten olevan hyvinvoinnille vaarallisia.

Juuri näinhän asiat hoidetaan. Strategia 1. Tilanteen huomataan olevan epämiellyttävä. Jollakulla on varmaan paha olla. Omatunto kolkuttaa. Kysytään, onko kaikki hyvin -ja huokaistaan helpotuksesta kun vastaus on myöntävä. Vaikka ääni värisisi, ja taustalta kuuluisi vihainen kuiske, joka käskee varoa sanojaan.

Yksilö on toiminut velvollisuuksiaan noudattaen, selvittänyt ettei tarvitse tehdä mitään. Kaikki on hyvin, ja omatunto pysyy vaiti. Ainakin parin paukun jälkeen. Tarina kerrotaan itselle tarpeeksi monta kertaa, kunnes se muotoutuu järkevän, modernin ihmisen järkeväksi ja moderniksi ongelmanratkaisutilanteeksi, jossa sankari onnistui pitämään päänsä kylmänä.

Strategia 2. Tilanteen huomataan olevan epämiellyttävä. Jollakulla on varmaan paha olla. Omatunto kolkuttaa. Kysytään, onko kaikki hyvin -ja hyristään onnesta kun kuullaan äänen värisevän, vaikka vastaus itse olisikin myöntävä. Tilaisuus toteuttaa itseään.

Yksilö ottaa kontaktia jokaiseen mahdolliseen ja mahdottomaan tahoon tehdäkseen selväksi, että on aktiivinen kansalainen, ja huolissaan lähimmäistensä hyvinvoinnista. Toiminnan ihminen. Poliisit ja sosiaaliviranomaiset taloon.

Omatunto saattaa kysäistä, onko tilanteessa mahdollisesti toimittu hieman hätiköiden. Selvittämättä faktoja. Tarinaa muutetaan hieman mukavammaksi, kerrotaan useita kertoja korostaen omaa pätevyyttä toiminnan ihmisenä. Tilannehan oli kerrassaan kamala. Tarina kerrotaan pariin kertaan. Omatunto turhautuu ja hiljenee, ainakin parin paukun jälkeen.

Loppujen lopuksi, en tiedä, kumpi strategia on loppupeleissä haitallisempi; se, joka mahdollistaa asioiden pysymisen samalla lailla, vai se, joka pilaa auttamista yrittävien maineen. Melko lailla ärsyttävät kummankin strategian noudattajat.

Valitsen siis tien numero 3., pohdin itsekseni, puen turhautuneet ajatukseni muiden luettavaksi, omatunto hiljenee parin unettoman yön päästä, kun kehon unentarve alkaa käydä kriittiseksi ja pakottaa mielen torjumaan tällaiset ajatukset. Ehkä teksti iskee johonkuhun ja saa pohtimaan. Ehkä pohdinnat muuttuvat jonkun käsissä teoiksi.

Ehkä joku tekee jotain.