Osa katkerien vuodatusten sarjaa, joka pyörii nimellä

Tunturisopulien joukkoitsemurha, eli

Pieni opas maailmanvalloittajalle

Nykyihmisen maailmankuva on varsin kiinnostava kokonaisuus. Arvomaailmaa olen ylipäänsä muuten sivunnut kirjoituksissani, mutta sen syntytarinan esittelyn olen jättänyt vähemmälle.

Tämänhetkisen maailmankuvan mukaan ihminen on tiukan eloonjäämiskamppailun tuloksena karsiutunut luonnon huippudesigntuote, elinkelpoinen eläin. Ominaista lajillemme on loistavat eloonjäämisresurssit, luonnonlakien mukaan vahvimman voitto. Naturalistifilosofi puree huultaan kuullessaan puhetta ihmisarvosta.

Hänen mukaansa heikkojen auttaminen itse asiassa on lajin ominaisuuksien turmelemista hiljentämällä luonnonvalinnan ääni. Valtaväestö ei hänen kantaansa yhdy, Sellaiset ajatukset olivat natsien juttu. Nykyihminen on humaani olento, empaattinen ja halukas lieventämään inhimillistä kärsimystä.

Luonnonvalinnan ja ihmisoptimismin yhdistäminen on kiintoisa tavoite, tosin täydestä se tuntuu yleisöön menevän. Tämä maailmankuvahan luo käsityksen pärjäävästä ja kykenevästä ihmisestä, joka on vapautunut Nietzscheläisen orjamoraalin kahleista. Ja kuitenkin jostain syystä kykenee hyvään. Illuusio, jonka rikkomista maailmanvalloittajan täytyy välttää viimeiseen asti. Ihan vain itsensä takia.

Ihmiset eivät halua ulkoisia sääntöjä itseään rajoittamaan. He haluavat olla jumalia. Se, joka heille jumalallisuuden sädekehän antaa, on heidän profeettansa. Ja sääntöjä ilman pärjää vain se, joka on täydellisen hyvä luonnostaan. Avainsanat.

Täydellisen hyvä luonnostaan. Ei mitään korjattavaa.

Tämä ikään kuin pakottaa pohtimaan hyvän määritelmää ja sen suhdetta sääntöihin. Siis sen, joka haluaa pohtia. Maailmanvalloittajan olisi parempi haluta pohtia, hän on se, jonka täytyy tyydyttää kansa puhumalla siirappista soopaa, kun ahdistuksen filosofia alkaa ottaa valtaa yleisessä ajattelussa ja maailmankuvassa.

Ihmisyyden profeetan täytyy osata selittää. Toisin sanoen, todistaa, että jumalolentojen huoli on vain osoitus heidän täydellisyydestään. Mutta tarpeeton. Tähän siis pitää osata työntää intuitiivisesti vetoavaa, omaatuntoa tyynnyttelevää retoriikkaa.

Vaikkei yleisö olisikaan älyllisesti tyydytetty, eivät he sano mitään vastaan, etteivät he vahingossa tulisi todistaneeksi omaa epätäydellisyyttään. Jos joku yleisössä onkin tarpeeksi rehellinen sanoakseen, ettei ihminen olekaan hyvä, sille pitää antaa Turhan Syyllisyyden Taakan Leima, josta voidaan syyttää vaikkapa suosikkisyyllistä, uskontoa. Vaikeaa lapsuutta.

Jonkinlaisen oikean ja väärän tajun uskon olevan meihin jokaiseen asennettuna, perustuen siihen, ettei kukaan halua tulla itse poljetuksi. Yhteiset säännöt suojelevat omas nahkaa, vaikka ne oikeastaan laaditaankin pääasiassa muiden noudatettavaksi. Tällä varjolla väen saa hyväksymään muutamat 'sydämen viisauteen' perustuvat säännöt, vaikka ihminen -joko luonnostaan tai itsenäisyyttä ihannoivan kulttuurin paineen alla- vastustaakin kaikenlaisia sääntöjä.

Lait onkin parasta laatia siten, ettei niiden olemassaoloa havaita ennen kriisiä, joka johtuu sydämen viisauden sääntöjen törkeästä rikkomuksesta. Tällöin ei synny kapinaa.

Maailmankuvamme sisältää epätäydellisyyttä, brutaaleja sisäisiä ristiriitoja viidakon lakien ja filantropian tarpeellisuuden välillä. Niistä ei pidä puhua, onhan käsityksemme herkkä tasapaino pitkän ja huolellisen hionnan tulos. Kaikkia miellyttäviä totuuksia, joiden uskottavuus perustuu siihen, että ne tukevat lukijan omaa itsetuntoa oikeassa olijana. Sitä ei pidä missään nimessä järkyttää, ellet halua elämäsi muuttuvan helvetiksi ja kenties jäävän lyhyeksi.

Yleisön heikot kohdat ovat omatunto ja itsetunto, molemmat syystäkin vereslihalla. Niitä suojellaan eläimellisellä raivolla. Sinun tehtäväsi, Valloittaja, on peittää nämä ihmiskunnan avoimet haavat hunajaisella pötypuheella.

Jos ihmiset valittavat elämän merkityksettömyyttä, sinun tulee sanoa että he ovat hyviä. Jos he valittavat olevansa pahoja, vakuuta heille ettei ole pahaa tai hyvää. Aina sen mukaan, mille on eniten tarvetta kyseisellä hetkellä. Ristiriitoihin kajoavat eivät saa ääntään kuuluviin, ei huolta.

Jos näihin itse puuttuisit tai julkisesti kysyisit, miten voi olla näin, sinun äänesi vaiennettaisiin epäilemättä varsin nopeasti. Yleisöhän joutuisi käyttämään päätään.

Vaikka muuten onkin varsin hyvää peeärrää sinulle puuttua yhteiskunnan epäkohtiin, pidä sormesi irti niistä rakenteista, jotka on tehty suojelemaan ihmiskunnan käsitystä itsestään jumalaisina olentoina.