Osa esseekokoelmaa, joka joutuu kantamaan työnimeä

Tunturisopulien joukkoitsemurha, eli

Pieni opas maailmanvalloittajalle

 

Esseessä 'Kanavointia' käsittelin suvaitsevaiston yleviä periaatteita suhteessa tasa-arvoon sekä muuhun vastaavaan mieltänostattavaan tyhjänpäiväiseen sanahelinään. Esitin väitteen Sorretun vähemmistön paikasta maailmassa ja kuinka se toimii kiihokkeena vihan kohdistamiseen tiettyihin ihmisryhmiin. Sana 'erilainen' sisältää julkisessa kielenkäytössä varsin positiivisen tunnelatauksen, ja sana 'vähemmistö' saa enemmistön itse asiassa suorastaan itkemään sydämen sympatiaa ulospäin.

On varsin vaikeaa tämän valossa käsittää, miten vainoja ylipäänsä voi syntyä. Onko luonnonvalinta jollain kierolla lailla muutamassa sadassa vuodessa suosinut hellämielisiä ja kehittänyt lajiamme empaattisempaan suuntaan? Onko lajimme kirjoitetun historian aikana ehtinyt muuttua niin paljon sitten biisoneja kolkkaavien luolamiesten päivien?

Jotain kehitystä ainakin näkyy. Missä Toveri Luolamies rutiininomaisesti teurasti mahdollisen kilpailijansa ravintokysymyksessä, Toveri Nykyihminen osaa haastaa kilpailijansa oikeuteen ja viedä tältä uhkaamismahdollisuudet älyllisin, sofistikoitunein keinoin. Rautakauden mies rehellisenä henkilönä ilmoitti tappavansa kilpailevan viikinkipäällikön motiivinaan säilyttää itse valta, Espanjan inkvisitio keksi vedota ihmiselämää ylevämpiin arvoihin ja saada tapettavaltaan tunnustus siitä, mitentämä kerettiläisenä ja noitana ja ties minä täysin ansaitsi tuomionsa. Kehitys. John Gray hymyilee.

Mutta miksi vähemmistöjä sorretaan? Koska he uskovat eri lailla kuin valtaväestö? Koska heidän oudot tapansa kummaksuttavat? Koska he vain ovat uhka?

Juupajuu. On näillä väitteillä todellisuuspohjaa, nämä syythän liittyvät vihan kohdistamiseen olennaisella tavalla. Vihan syntymisen syynä on edelleen ihmisen luontainen halu inhota jotakuta. Mistä voitanee syyttää sitä kuuluisaa luonnonvalintaa. Kaikille kun ei löydy tilaa tai ravintoa tarpeeksi. Jonkun on kadottava.

Vihan kohdistaminen ns vähemmistöihin johtunee vainoajan haluttomuudesta joutua itse tuhottavien listalle. Parhaiten tämän estää, kun inho suunnataan piirteisiin, jotka eivät muistuta itseä. Eikä ehkä enemmistöön kanssaihmisistä, tämähän voisi saada aikaan yleisen närän, joka saattaisi vainoajakandidaatin suunnitelmat kariuttaa sellaiseen pieneen ongelmaan kuin joukkolynkkauksen uhriksi joutuminen. Vahvaa enemmistöä ei parane ärsyttää.

Erilainen ja heikko ihmisryhmä tulee tässä tapauksessa kuin tilauksesta. Erilaisuus on kuin vieraan jalkapallojoukkueen pelipaita, josta vastustajan tunnistaa helposti. Katsokaa, ne ovat nuo paskiaiset jotka meille tuovat ongelmia. Nuo tuolla. Huhuu.

Kotijoukkueen verenjano tyydyttyy, ja pelipaidat olivat hyvä tapa erottaa Meidät Niistä. Kun adrenaliini taas laskee, voidaan tyydyttää ihmisyyden toista puolta, halua antaa itsestä inhimmillinen, katuva ja empaattinen kuva. Huomatkaa, minä suren tekemääni pahaa! (Ja mitä pienempi paha tehtynä, sitä suurempaa sympatiaa luonnollisesti saa osakseen)

Nyt, Valloittaja, pohdi, keillä on erilaisuuden pelipaita yllään. Ketkä vastustavat hyviä, yleisiä normeja, olematta silti erityisen vaarallisia oikeasti. Muista tehdä ero erilaisten ja Erilaisten välille. Nykyisin Erilaisia ei saa syrjiä. Vähemmistöt ovat rauhoitettuja, toisin kuin vanhoina, hyvinä aikoina. Etsi ihmisryhmää, joista voi puhua Sortajina.

Argumentaatiossa on tärkeää korostaa, ettei tietyn ihmisryhmän vika ole siinä, että he ovat erilaisia (tämä kääntäisi natsileiman puhujaan itseensä), vaan siinä, miten kaikki tuon ihmisryhmän jäsenet nyt vain ovat riistäjiä, tai mikä sana nyt yleisöön vetoaa parhaiten.

Pidä mielessä, että suurin ihmisiä yhteen vetävä tekijä on yhteinen vihankohde. Joku, johon kohdistaa palavia aggressiontunteita. Ja tunteiden ilmaisun on todettu  voimistavan niitä. Jos tunteita ilmaistaan aluksi piilossa 'hienotunteisesti', voidaan  helposti saada aikaan tilanne, jossa aggressiota vain vähän ilmaisevat otetaan arkoina ja -jälleen kerran- sorrettuina, joiden on vaikea toteuttaa itseään ja tuoda mielipiteitään esille.

Tällöin oikeudentuntoiset kanssaihmiset saavat hyvän syyn käydä 'taisteluun' heidän puolestaan ja haluta heille oikeuksia. Vihata sortajia. Viha on joka aikakaudella sallittua, kunhan se kohdistuu oikeaan ihmisryhmään. Ylemmyydentuntoisiin riistäjiin, jotka hyppäävät esille joukosta jonkin erilaisen piirteen takia.

Muista, sillä eiole väliä, onko kyseessä oikeasti riistävä enemmistö, vai olemassaolostaan kamppaileva vähemmistö, joka ahtaalle ajettuna yrittää puolustaa itseään. Väliä on sillä, että he saavat edellisen leiman.