Osa esseekokoelmaa, joka kulkee työnimellä

Tunturisopuleiden joukkoitsemurha,

Eli Pieni opas maailmanvalloittajalle

 

Ks. Absoluuttisia totuuksia lajista nimeltä Ihminen, kohdat 19-21

 

Sitähän kuvittelisi nykyajan huippukastin, älymystön, olevan täysin immuuni ulkopuolelta tulevalle kontrolloinnille. Niin kastin jäsenetkin luultavasti ajattelevat. Ja ulkopuoliselle kontrolloijalle tämä tarjoaa loistavan tilaisuuden iskeä. Toimintaperiaate on yksinkertainen: mitä ei pidetä uhkana, ei varota.

Joskus on tarpeen saada kettu todistettua jänikseksi, jotta voisi vakuuttaa yleisön tietynlaisten ajatusten ja sääntöjen oikeellisuudesta. Yleisö uskoo käytännössä mitä vain heille älymystö valmiiksi pureksii, toki täytyy osata liittää opetettaviin totuuksiin ennestään suosittuja arvoja, jotta ne halutaan uskoa.

Ja kun ketusta halutaan jänis, tai toisin päin, pitää kuitenkin osata perustella hyvin. Tähän ei pysty pätevästi tavallinen maalaisjärki, vaan vaaditaan älyllisiä resursseja, jotta typeryyttä tukemaan voidaan luoda aukoton logiikka. Tarvitaan siis älymystön tuki ja siunaus asialle.

Lisäksi tieteellinen säväys esitellylle teorialle tekee hyvää sen uskottavuudelle, mikä on kokeellisesti tutkittu fakta. Teoria, jossa on mainittu tyhjänpäiväinen (joskin epäilemättä pätevän oloinen) matemaattinen kaava, koettiin luotettavampana kuin samansisältöinen teoria ilman kaavaa. Ainoat, jotka jollain lailla erosivat joukosta, olivat matemaatikot, jotka tutkivat kaavat ja havaitsivat niiden sisällön järjettömäksi. Tieteellinen säväys.

 Älymystön puolelleen saaminen asiassa on helppoa. Tärkein syy on, että heidän identiteettinsä älykkäinä on seurausta enemmistön palautteesta. Toisin sanoen, heidän identiteettinsä on riippuvainen muiden mielipiteestä. Identiteetti ja uskottavuus. Kuten itseasiassa jokaisella ihmisryhmällä.

Älymystökastin merkitys jäsenelleen kuitenkin on omaa luokkaansa, sillä kyseinen ryhmä on arvostettu ja siihen kuuluminen luo paineita jäsenyyden menettämisestä. Tarina keisarin uusista vaatteista sisältänee opetuksen tästä paineesta nähdä asiat tietyllä lailla.

Kun he tekevät tieteellistä tutkimusta yleisiä totuuksia tukeakseen, he saavat pitää statuksensa. Kuten heitä siteeraavat nostavat omaa uskottavuuttaan saadessaan jonkun tieteellisen henkilön sanan tukemaan omia näkemyksiään. Kaksisuuntainen hyödyntäminen, jossa ei luonnollisestikaan nähdä mitään väärää.

Varoituksen sana sinulle, joka suunnittelet aloittavasi maailmanvalloitusurakkasi näitä neuvoja seuraten, aikoen ylipuhua älymystön puhumaan puolestasi.

Tieteilijän arvostus riippuu täysin yleisön mielipiteestä. Hänen uskottavuutensa riippuu täysin siitä, mitä yleisö haluaa kuulla. Ei siitä, miten hyvin hän perustelee sanottavansa, vaan se, minkä puolesta hän puhuu. Tosielämän esimerkkinä professori Richard Dawkins, jonka tunnettu kirja Jumalharha (2006) tuli bestselleriksi varsin lyhyessä ajassa julkaisunsa jälkeen. Kirja sisältää vinon pinon argumentteja uskontoa vastaan.

Itse kirjan lukeneena olen ollut havaitsevinani aukkoja argumenteissa, liittyen ateismiin neutraalina maailmankatsomuksena, minkä jälkeen kirjailija vakuuttaa ettei ateismin tarvitse olla neutraalia, sekä muuta mukavaa. Kirjan suosioon ei syynä ollut sen sisältämä järkevä kritiikki. Ei. Kirja on helppolukuinen, tieteellinen selvitys siitä, mitä yleisö haluaa kuulla. Suosio huipussaan.

Ei ole kuitenkaan pitkää aikaa siitä, kun Dawkins teki virheen. Hän otti feminismiaiheisessa keskustelussa itselleen tyypillisen kriittisen asenteen, maristen länsimaista naista vastaan, jolle vieras mies oli hississä mennyt ehdottelemaan. Dawkinsia raivostutti tällainen valitus, kun muslimimaissa naisia silvotaan. Virhe.

Arvoisa professori unohti, ettei yleisöä kiinnosta matkan päässä tapahtuva, vaan ainoastaan omakohtainen kokemus. Dawkins sai vastaansa, paitsi kyseisen neitokaisen, myös keskustelua seuranneen yleisön vihan. Auts.

Tämä virhe olkoon maailmanvaltaa tavoittelevalle opetukseksi. Pidä huolta, että tieteilijäsi pysyvät asiassa, eli siinä, minkä äänekäs enemmistö kokee oikeina arvoina.

Parhaiten tuloksia rajoitetaan tutkimuksen rahoituspuolelta käsin. Kun elintarviketehtailija haluaa ottaa käyttöön uuden, halvan lisäaineen, ja haluaa paperit aineen haitattomuudesta, hän sijoittaa varansa tiettyjä tuloksia saadakseen, ja tekee selväksi tämän myös palkollisilleen. Lisäaine otetaan käyttöön ja kaikki ovat tyytyväisiä.

Paitsi onneton maallikko, joka omissa kokeissaan havaitsee lisäaineen suorastaan hengenvaaralliseksi karsinogeeniksi. Yrittäessään tulostaan julkistaa hän saa postiluukun kautta kotiinsa uhkauskirjenipun yliopistolta, joka kieltää pilaamasta rahoittajan bisnestä ja maineita. Tositarina.

Maailmanvalloitusmittakaavassa tieteilijää 'rahoittaa' yleinen mielipide, jonka myötämielisyys on edellytys hänen toiminnalleen. Ei järki.

Älymystön ohjaaminen karsinogeenien olemassaolon kieltämiseen vaatii vain pientä itsepetosta. Tiedät, mitä tehdä.