Kantakaa toisten taakkoja,

hän oli kuullut Viisaan miehen joskus sanoneen

Niinpä hän kantoi

Selkä ruvella,

käsivarret särkien raahasi hän toistenkin laukut

koska Tiesi

että niin pitää tehdä.

Hän oli tarpeellinen,

niin hän uskoi.

Ja onnellinen myös.

 

Kohdelkaa toisia

kuin itseänne soisitte kohdeltavan

oli Viisas mies sanonut

Ja niin hän rohkeni toivoa

että toiset ottaisivat hänen taakkaansa itselleen

kuten olivat nähneet hänen tekevän

Ja hän ojensi kätensä

pinon alta

ja itki nähdessään

ettei yksikään häntä auttanut.

 

Joku kuitenkin

uskalsi tarttua käteen

joka pinon alta kouristeli

Ja silloin

hän Tiesi

ettei ole ainoa joka yrittää

 

Laukkuja nostettiin hänen selästään pois

ja niin kuorma keveni

Mutta kantamusten alkuperäiset haltijat

eivät taakkojaan

olleet tunnistavinaan

Niinpä Käden ojentaja

oli ainoa,

joka valtavan pinon hänen kanssaan jakoi

Ja hän Tiesi,

ettei sen pitäisi olla näin.