Kantakaa toisten taakkoja,
hän oli kuullut Viisaan miehen joskus sanoneen
Niinpä hän kantoi
Selkä ruvella,
käsivarret särkien raahasi hän toistenkin laukut
koska Tiesi
että niin pitää tehdä.
Hän oli tarpeellinen,
niin hän uskoi.
Ja onnellinen myös.
Kohdelkaa toisia
kuin itseänne soisitte kohdeltavan
oli Viisas mies sanonut
Ja niin hän rohkeni toivoa
että toiset ottaisivat hänen taakkaansa itselleen
kuten olivat nähneet hänen tekevän
Ja hän ojensi kätensä
pinon alta
ja itki nähdessään
ettei yksikään häntä auttanut.
Joku kuitenkin
uskalsi tarttua käteen
joka pinon alta kouristeli
Ja silloin
hän Tiesi
ettei ole ainoa joka yrittää
Laukkuja nostettiin hänen selästään pois
ja niin kuorma keveni
Mutta kantamusten alkuperäiset haltijat
eivät taakkojaan
olleet tunnistavinaan
Niinpä Käden ojentaja
oli ainoa,
joka valtavan pinon hänen kanssaan jakoi
Ja hän Tiesi,
ettei sen pitäisi olla näin.
Kommentit