Myönnytyspolitiikkaa

 

Kyllä ne sitä muutenkin katsovat. Vaihtelevissa määrin tosin, mutta jokainen teini on varmasti vähintään kerran elämässään tähän taiteenlajiin törmännyt. Tunnusta pois. Sinäkin joka tähän otsikkoon tartuit. Etenkin sinä.
 

Vielä ennen sitä kiinnostavaa osuutta haluaisin puhua opetusmetodeista yleensäkin. Niiden kehityksestä ajan saatossa. Etenkin parin viime vuoden ajan.
 

Keskeisenä opetuksen teemana on opettaa lapsukaisille heidän tarvitsemiaan asioita, joissa heidän kiinnostuksensa jo valmiiksi on. Matkapuhelinten yleistymisen myötä ongelmaksi koulussa muodostui vaikeus keskittää huomio muuhun kuin siihen puhelimeen. Joissakin kouluissa on jo älytty huomion pois viihde-elektroniikasta kiinnittämisen olevan mahdoton ja turha yritys, joten viihde-elektroniikka on otettu osaksi opetusta. Kaikissa kouluissa tietokoneita käytetään jo opetuksessa olennaisena osana. Oppimateriaalia löytyy internetistä joka aineen tarpeiksi, ja koulussa lapset opetetaan sitä sieltä hakemaan päämäärättömän surffaamisen sijaan.
 

Joissain varakkaammissa kouluissa oppilaille on hankittu iPadeja, jolloin huomio suuremmalla todennäköisyydellä pysyy oppikirjan korvikkeissa. Henkilökohtaiset iPadit oppilaille ovat erinomainen keino pitää nenä kiinni siinä, mistä materiaalin on tarkoitus löytyä. Säästänee poloisten opettajien hermoja, kun jatkuvan vastaanjäkättämisen sijaan voi kannustaa jatkamaan sitä, mikä valmiiksi on jo meneillään.
 

Tämä toki tuo mukanaan omat haasteensa. Etenkin yläasteelle päästyä neuvokkaat varhaisnuoret alkavat havaita iPadeissa muitakin mahdollisuuksia kuin pelkästään tylsän oppimateriaalin. Miten saada huomio opetusmateriaaliin kun -esimerkiksi- facebook kiinnostaisi enemmän? Muista sivustoista puhumattakaan.
 

Koulujärjestelmän yleisesti hyväksi katsoma ratkaisutyyli soveltunee tähänkin. Miksei facea voisi ottaa osaksi opetusta? Sen käyttöhän tukee nuoren sosiaalisuutta ja vuorovaikutustaitoja. Kuka sitä enää viitsii kasvokkain ketään tavata, kun voi kirjoittaa viestin joka menee perille käytännössä ilmaiseksi?
 

Hyödyllisempää siis kuin opetella turhaksi jääviä suullisia vuorovaikutustaitoja on keskittyä kehittämään sitä, mitä isänmaan toivot jo aktiivisesti tekevät. Suoraan sanoen, tämänkin viestintätavan taidoissa heillä todella on kehittämistä.

 

Ja nyt se kiinnostava osuus. Korvat hörölle, kaikki te, jotka ette ole kotonanne tarpeeksi ehtineet pornoa katsoa vanhempien kiusallisen paljon läsnäolon, tai muun vastaavan takia. Kenties olette jo pitkään halunneet kysyä jotain katsomiinne videoihin liittyen, mutta olette tunteneet häpeää ettekä ole uskaltaneet? Näkemänne asiat -älkää nyt hitossa kertoko minulle niistä, en halua tietää- varmasti ovat askarruttaneet teitä mutta olette eläneet yksin häpeänne kanssa.
 

Ratkaisuehdotus. Tättärätää. Otettakoon niin sanottu aikuisviihde osaksi opetusta. Seksuaalisuushan ei nykyisin ole enää asia jota pitäisi hävetä, päinvastoin. Terveystiedon tunneilla sitä on kyllä mainostettu. Kuten myös sitä, miten pornografia antaa vääristyneen käsityksen seksuaalisuudesta.

 

Joo, totta se on. Sen on kuullut, ja osaa selittää, lähes jokainen joka on ollut terveystiedon tunnilla edes kerran. Mutta miten hitossa teinit tästä vakuutat myös intuitiotasolla? Et mitenkään. Ainakaan ilman näyttöä. Tosin opettajaraukka saanee sakot yrittäessään näyttää mahdollisimman sairasta materiaalia vakuuttaakseen lapsikullat siitä, ettei tällainen kieroutunut paska voi mitenkään olla hyväksi kenellekään.

 

Lapsoset lienevät myös tarpeeksi ovelia etsiäkseen itse miellyttävämpää materiaalia. Ja on tunnettua, miten vahingoniloisia he ovat saadessaan nolata opettajan. Tunnilla kasvotusten tai mieluiten järkyttyneille vanhemmille jotka oletettavasti ottavat yhteyttä poliisiin. Erävoitto lapsille.

 

Lienee siis parempi pitäytyä kohtalaisen sovinnaisen materiaalin sovinnaisessa arvioinnissa. Annettakoon kypsille teini-ikäisille mahdollisuus jakaa aikuismaisia mielipiteitään julkisesti. Päivänvalossa pornografia menettänee myös osan vetovoimastaan. Tällöin heillä todella on mahdollisuus käsitellä hormonipitoisia tunteitaan järkevästi.

 

Mahdollisuus sille, että varhaisnuorten mieli järkkyisi vakavasti on toki häviävän pieni, ovathan he tunnetusti järkeviä ja viisaita. Siispä tuskin tarvitsee edes pohtia vaihtoehtoista tilannetta, jossa joka tytöllä on pian syömishäiriö ja pojat saisivat elinikäisiä peniskateustraumoja huonojen roolimallien seurauksena.

 

Lapset kypsyvät nykyään varhain, ja aivan varmasti he osaavat erottaa luonnollisen luonnottomasta, etenkin jos intomielinen opettaja siitä heille selittää. Eivät kai jo kahdentoista täyttäneet kansalaisenalut enää ime itseensä huonoja vaikutteita tai stereotyyppisiä käytösmalleja. Masennusta ja syömishäiriöitä tosin esiintyy kasvavissa määrin, mutta ei kai kukaan, kukaan, ole niin tyhmä että uskoisi kaiken videolta näkemänsä ja jättäisi opettajan viisaat sanat omaan arvoonsa, eihän?